Miten tän nyt sanoisi.. Oon sekasin mun ajatusten kanssa, taas. Tunnen oloni onnelliseksi, hymyilen ja nauran enemmän kuin esimerkiksi.viikko sitten. Samalla taas tuntuu ettei mikään onnistu, enkä saa mitään aikaiseksi.
En tiädä mitä pitäisi tehdä. Jään koulussa jälkeen päivä päivältä vaan enemmän. En vaan saa aikaiseksi tehdä mitään. Viime jakson muutama tehtävä on edelleem rästissä ja huomenna olisi ruotsin uusintakoe. Miten voinkaan selvitä tästä koulusta.
Itsetuhoisuus on kadonnut, onneksi. Mutta ruokahalu on edelleen kadoksissa, en vieläkään saa syötyä juuri mitään päivän aikana. Tiedostan kyllä, etten kauaa jaksa tätä touhua. Käyn kuitenkin salilla sen 3-4 kertaa viikossa, jolloin rääkkään itseäni lähes pyörtymispisteeseen asti.
Lupaan täällä nyt sen että, lopetan tupakoinnin. Poltan vielä tuon askin mikä laukussani lymyilee. Sen jälkeen lopetan. Uskon pystyväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti