Sanoin hyvät yöt perheelle ja poikaystävälle ja ryömein peiton alle lämpimään.
Tajuan, ettei minua edes väsytä. Otan tietokoneen syliin ja lopputuloksena kirjoitan tätä.
Olen pettynyt, en päässyt tänään salille, vaikka olin odottanut sitä todella paljon.
Yleisillä kulkeminen ei kuitenkaan innostanut niin paljoa, että olisin saanut aikaiseksi lähteä.
Toivottavasti edes viimeistään huomenna pääsisin taas rääkkäämään itseäni salille.
Olo on todella yksinäinen, hajamielinen ja ajatukset leijailee päässä tuhatta ja sataa.
Yritän sanoa itselleni olevani kunnossa, ettei minulla ole mitään hätää.
Pelkään huomista koulupäivää, lukiopäivä. Teen kuolemaa jo amispäivinä,
jotka ovat sentään suhteellisen lyhyitä. Lukiopäivät ovat puuduttavia, tylsiä ja pitkiä.
Huomenna kymmenestä neljään. Ohjelmassa siis tunneilla nukkumista.
En saa selkoa ajatuksistani. Ne ovat kuin vuoristorata pääni sisällä.
Kirkuvia lapsia, iloisia aikuisia..niin paljon erilaista, hyvää ja pahaa.
Ehkä laitan napit korville ja menen nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti