Eilen oli huono päivä. Koko päivän ahdisti enemmän kuin koskaan aiemmin. Koulun jälkeen malmin asemalla, tuntematon mies pelasti minut. Ei antanut minun toteuttaa aikomustani. Kuulen edelleen päässäni junan kova äänisen tööttäyksen. Pääni löi tyhjää, miksi yritin tehdä sen mitä en oikeasti haluakkaan. Kiitän tätä miestä, hän auttoi minua tajuamaan mitä oikeasti haluan.
Minut meinattiin kirjata osastolle, omistan hyvät neuvottelu ja esitystaidot, niin en joutunut peijakseen ambulanssikyydillä, vaan sain itse lähteä sinne, yksin. Peijakseen en kylläkään mennyt. En kokenut sitä tarpeelliseksi. Nyt kun mietin niin ei se olisi ollutkaan tarpeellista. Nyt kaikki on hyvin. Ei ole itsetuhoajatuksia. Olen iloinen.
Haluan elää, viettää aikaa läheisteni kanssa. Rakastaa, olla onnellinen. Kuolla vanhana. En nuorena ja masentuneena. Haluan kokea vielä paljon. Matkustaa ympäri maailmaa.
Nyt olen iloinen, elämänhaluinen. Haluan parantua, enemmän kuin mitään muuta. Rakastan läheisiäni. Arvostan heidän tukeaan. Tutustuin jotakin aikaa sitten, tyttöön, joka muutti elämääni. Hän on samassa tilanteessa kanssani. Hän ymmärtää minua, pystyn kertomaan hänelle asioita mitä en voi kertoa muille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti